Kuumaa

20 astetta joka päivä. Meikä istuu sisällä lukemassa. Pari kertaa hippasin Lontoossa katsomassa vapaapainia, treffaamasta bestistäni ja viemässä passiani erilaisiin lähetystöihin. Onneksi kerkesimme hetken relaxata Kensington Gardenissa auringosta nauttien ja pienille koirille nauraen. Pienet koirat = elämän pienet ilot! Täytyy myös sanoa että Lontoo on aivan ihana mesta (ainakin kesällä. Talvesta voimme väitellä). Vaikka säästänkin rahaa asumalla keskustan ulkopuolella ja samalla käyden hyvää yliopistoa niin silti aina välillä harmittaa etten valinnutkaan mennä opiskelemaan vaikka Westminsterin yliopistoon jonne olisivat minut ottaneet. Valval!

Rahani ovat loppu, lisäksi olen kadottanut toisen pankkikortin ja henkilökorttini ja ensi viikolla on kolme kokonaista koetta! Olen peloissani ja epätoivoinen. Onneksi saan palkan maanantaina eli pysyn vielä jotenkin järjissäni, ja shekkivihko toimii aina kortin puutteessa. Kummelin tsiigailu ja purkkipäärynät ja -mansikat kerman kera HIUKAN auttoivat! Mielestäni oli myös varsin mukava, vaikkakin random yllätys TVkaistalta tarjota minulle ilmaiseksi jäkiksen MM-kisat, ja vielä livenä! Katsonkin tässä Sveitsin ja Ranskan matsia vaikka voisin ehkä lukea vielä jotain eteläisen pallonpuoliskon urbanisoitumisesta tai paikallisten naisten roolista kehitystyössä tai vaikka mitä. Löytyisi.

Niin ja valmistuin apulaisvalmentajaksi koripallossa. Saisinkohan kesätöitä vaik LA Lakersseilt??? Eiku mun kesäsuunnitelmathan on jo varsin selkeät... Reppureissailua Aasiassa, sitten muutto Espanjaan... Ja joululomalla suunnittelin jo lähteväni Kuala Lumpuriin (Malesiaan)! Kiitos AirAsian Malesiaan pääsee kyllä millon haluaa, mutta ideaalisti haluaisin joululomalla Australian Kultarannikolle Brisbaneen tekstissä jo mainittua tulevaa YO-vaihtaria tapaamaan. Lennot ovat sinne kyllä turhan kalliita. Mistä voisi itsensä elättävä lusikaton tyttölapsi löytää loppumattoman rahanlähteen? En oikeasti edes ole kovin tuhlaileva. Pikemminkin SIJOITTELEVAINEN olen, esim. viime viikolla löytyi West Wingin tuotantokaudet 1-6 kirpparilta alle kahdella kympillä... Eihän sellaista SAA jättää kauppaan ypöyksin. Huomennakin voisi lukea mutta tyypit haluavat tulla meille yöksi jammaileen. Mulla on keyboard ja kaksi kitaraa täällä valmiina meidän triolle.

Mun pää varmaan räjähtää onnellisuudesta kun saan kokeet päätökseen, sillä en pysty oikeen nauttimaan tällä hetkellä elämäni mukavista hetkistä järkyttävän stressini takia :D Pah. Eilenkin nautimme aivan ihkusta illasta kauniilla Leicester Squarella syöden herkullista halpiskinkkiä Big City-tyyliin, käymällä leffassa (I Love You Man - Eihän Paul Rudd lähtisi paskaan elokuvaan staraksi. Elokuva ei siis ollut paska vaan todella hauska sellaisella nololla tavalla, tiesimme jo saliin rynnätessämme myös että Hollywood-juonirakenne tulisi liittymään kuvioon muttei sitä aina tarvi analittaa, eihän? Ja Paul Rudd ei ole vaan symppis, vaan hauska Ferrel-kaartilainen sekä todella loistava näyttelijä, katsokaa vaikka Jarhead. En muuten sitten 'aliarvosta' komedianäyttelijöitä: musta on paljon vaativampaa koettaa olla hauska kuin joku traaginen hahmo. Kuka tahansa voi pillittää mutta mielikuvituksettomat, tylsät ihmiset eivät vaan VOI olla hauskoja) ja löytyihän sieltä night lifesta sitten minullekin sallittua sokeritonta cappucino-sorbettia. Eihän se tietenkään yhtä hyvää ollut kuin oikea jäätelö ;__;

PS. Juuri äsken Ylen uutisissa kerrottiin Adolf Hitlerin vesivärimaalauksista jotka on huutokaupattu yllättävän suurin summin. Vaikka näkemäni työt olivat itse asiassa 'ihan kivoja', tämän vuoden opintojeni jälkeen en kyllä voisi muuta tehdä kuin perseeni niillä pyyhkiä. Ja tämän pitäisi olla jokaisen ihmisen reaktio, to be honest, ihan refleksimäisesti. Mielestäni historiaa pitäisi tuputtaa ihmisille enemmän, lukio-opiskelijoillekin. Olen kyllä aina ollutkin tätä mieltä mutta joistakin ihmisitä historia on tietysti tylsää... Weiss nicht. Musta vaan tuntuu etten itse ainakaan voisi koskaan käsitellä mitään syvällisiä asioita kuten ehkä uskonnollisia kysymyksiä tuntematta ihmisen luonnetta, jonka voi oppia vain historiankirjoista. (Tai värikkäistä historiallisista filmeistä ja elokuvista. Tai peräti vesivärimaalauksista) Mutta eihän kaikki ihmiset jaksa mietiskellä universsuumia/napaansa vaan uskovat vanhempiensa tai ympäristönsä maailmankuvaan... Voin kenties jatkaa tästä topiikista seuraavassa poustauksessani joka tulee käsittelemään eilen ostamaani manga-sarjakuvaa Jeesuksen elämästä. Riemukas teos, antropologisesti ihan helvetin kiintoisa! :D No, mitä laittoivat uskonnollisen kirjakauppansa Kiinan konsulaatin viereen... Me (öö) kiinalaisethan olemme ateisteja ;D

Pääsiäisiloja

Tämä onkin sitten elämäni ensimmäinen kerta kun vietän mitään lomaa yksikseni. Ensi kertaa asunkin yksikseni, tietty... Jokapäiväinen kämpässä istuminen ja lukeminen alkaa tehdä minut mökkihöperöksi ja olen aivan helkkarin tylsistynyt. Poikaystäväni lähti hiukan kauemmas isänsä perheen luo moneksi päiväksi joten päätin jäädä tänne opiskelemaan. Tyhmää, tylsää, ärsyttävää.

Kysely ajan tapoksi, viety täältä.

1. Missä ja koska synnyit? Oulu Finland -86

2. Onko sinulla sisaruksia? Pikkuveli 15v

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa? Päivähoidossa.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä? Vartuin maatilalla joten meillä oli/on hevosia, koiria, kissoja ja kanoja.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä? En. Olinpas muuten hengenvaarallisessa auto-onnettomuudessta n. 3-vuotiaana ja turvavyöt pelastivat henkeni.

6. Oliko sinulla mielilelua? Pari nallea ja nukkea.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona? Ei minulla tainnut koskaan olla sitä THE unelma-ammattia. Rakastin kyllä rastastusta, näyttelemistä ja koripalloa joten varmasti joskus haaveilin jostain sellaisesta.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina? Kuten sanottu jo, olin todella hyvätapainen lapsi. Se ei varmaankaan johtunut pääasiallisesti kasvatuksesta joka oli todella 'vapaa' ja rento, se oli vaan luonteeni.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen? Maalla ei ovia lukita... Mulla ei ole tänä päivänäkän kotiavaimesta kopiota. Jos kavereilla oli pihoja, toki siellä leikittiin.

10. Nukuitko valot päällä? Enpäs tiedä!

11. Lempilastenohjelmasi? Muumit, Pekka Töpöhäntä, Jem & The Holograms, Disneyn piirrtetyt. Jurassic Park!

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi? En... paitsi paluumatkalla luulin luokkakaveriani joksikin 4-vuotiaaksi hänen ollessaan niin lyhyt. Tyttö otti tuosta nokkiinsa. Myöhemmin sain selville Jossun olevan naapurini ja että olimme syntyneet samassa huoneessa sairaalassa vain kolme päivää erillään.

13. Keräilitkö jotain? Kiiltokuvia ekalla... Sitten tuli kirjepaperit... Sitten hevoskeräilykortit ja tarrat heh :)

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla? Musiikki, kuvis, historia, liikunta, englanti

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja? Kiusattu ala-asteella. Ikäviä aikoja olivat ne.

16. Mitä harrastit? Rastastusta... Olihan mulla oma ratsukin. Kävin myös näytelmäkerhossa ahkerasti yhdessä vaiheessa vaikka se harraste 'syvenikin' siinä 14-15 vuoden paikkeilla mukanaan vieden. Ala-asteemme oli todella sporttinen ja pelasimme yhdessä koulun jälkeen aina korista, lentopalloa, pesistä tai sählyäkin. Koriksesta tykkäsin ja liityimmekin neljän luokkakaverin kanssa NMKY:n joukkueeseen vitosluokalla muistaakseni. Kotona luin ja piirtelin todella paljon. Ah niin ja tietysti lauloin kuorossa monta vuotta ennen koriksen aloitusta. Opettelin soittamaan pianoa katsellessani opettajaamme hänen soittaessaan. Kyllä se on mahdollista :O Tietenkään en kovin hyväksi kehittynyt mutta kaikkea mitä haluaa voi periaatteessa tehdä :D

17. Ystäväsi? Muistan kaikkien nimet ja sukunimet. Ehkä koska pienessä koulussamme oli kuutta luokkaa kohden vuosittain n. 50 oppilasta... Naapurista löytyi hyvä kaveri, mutta lapsuudenystävistäni on realisistesti 'jäljellä' enää serkkuni (tietty kun samaa tiivistä sukua ollaan) sekä naapurissa isänsä luona viikonloppujaan viettänyt typyskä. <3

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi? Pelottava hän oli minusta silloin. Hän taisi silti pitää minusta.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri? Ei.

21. Miten perheesi lomaili? Meilla ja sukulaisilla on oma mökkikylä jonne pyrähdettiin aina kun vähänkin aikaa löytyi eikä tämä tietenkään muuttunut ole vuosien saatossa. Emme koskaan käyneet ulkomailla, hevosia ei voinut oikein jättää I guess. Tietysti oma maatilamme toimii jo itsessään ihanana paikkana oleilla, ainakin kesällä.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli? Sipsit? :D Mannapuuro ainakin... Ja mansikat tietysti!

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa? Patiolla.

24. Mitä asioita pelkäsit? Hämähäkkejä ja UFO-olentoja :(

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia? Ei.

Lapsuus oli koulukiusauksesta huolimatta ihanaa aikaa. Juu. Taidanpas painaa taas naaman kirjaan hetkeksi... Kuukauden ja viikon kuluttua vapaudun toivottavasti voitokkaasti tästä monotonisesta helvetistä ie. kokeisiin luvusta. Mullahan on pahempi sressi ku yo-kokeisiin lukiessa!

On siis kevät!

Saamme täällä Lontoon tuntumassa nauttia erittäin kauniista kevätsäästä juuri parhaimmillaan. Vaikka 'kesäpuissa' ei olekaan vielä lehtiä niin lämpöasteita on silti 15 ja mieli tekisi lähteä piknikille ihanien kavereiden ja kitaroiden kanssa. Valitettavasti minun ja kavereidenkin elämässä vallitsee kuten yleensäkin mahdoton stressi koulutöiden suhteen, ja vaikka se onkin hiukan helpottamassa niin sisätiloissa on pakko pysytellä, ja nenä kirjassa. Alhaalla kuva kriketinpeluusta koulumme päärakennuksen edustalla. Kuva otettu mahtavalla kännykälläni.

Sain eilen illalla valmiiksi valtavan tärkeän esseen Euroopan Parlamentista, jonka kävin palauttamassa tänä aamuna ennen luentoja. Kärsin sen parissa lähes kaksi viikkoa, joten loppuvaiheessa tuli jo sellainen fiilis ettei millään muulla ollut enää merkitystä. Luentojen jälkeen etsin ystäväni Meeran kanssa kirjastosta uusia kirjoja entisten tilalle, sillä meillä on annettavanamme esitelmä Euroopan Union ulkopolitiikasta yihuomenna. Kotimatkalla poikeesin Maantiedon tiedekunnan toimistoon josta sain tietää saaneni 'B':n erittäin tärkeästä Vihreä Revoluutio-esseestäni (joka ei koske mitään hippijuttuja kuten nimike voi antaa ymmärtää - en vain yksinkertaisesti tiedä mikä se on suomeksi! Kyse on kuitenkin viljojen geenisestä muuttelusta sadon kattavuuden lisäämiseksi). Olin hiukkasen pettynyt mutta toisaalta tän esseen kirjoitukselle pyhittämäni aika silloin helmikuun puolella oli lähes kokonaan viety minulta pois; sain hetken ajaksi kokopäivätöitä, ystävänpäivää piti juhlistaa poikaystävän kanssa (huom! Täällä ei juhlitakaan ystävyyssuhteita kuten Suomessa. Mielestäni vallan valitettavaa!) ja eräs ihana ruotsalaisen ystäväni jota en ollut nähnyt sitten vuoden 2003 tuli käymään. Niin että koitan tässä pysyä realistisena! Alla; kofeiinitonta kahvia tai marjojen makuista yrttiteetä, airways-purkkaa (joka muuten toimii tehokkaammin kuin Strepsils nuhan aikaan) sekä kymmenittäin kirjoja; siitä on minun kevääni tehty!

Parlamentti-esseelle uhrasin sitten paljonkin. Viikonloppuna olisi näes pidetty jokavuotuiset 'tanssijaiset' ja palkintogaala yliopistomme urheilijoille ja urheiluseuroille jossa nautitaan illallinen shamppanjoineen ja iltapukuakin olisi saanut pitää. Kaikenkukkuraksi minut oli pistetty ehdolle jonkin palkinnon saajaksi, koriksesta tietenkin vaikka yksityiskohdat ovatkin vähän hämäränä. No, kauteni rikkonaisuuden takia tiesin etten tulisi mitään voittamaan, ja koska pääsylipun (oi kyllä vaan, eihän tämä ilmainen tapahtuma voi olla) uuden iltapuvun ja kampaamoreissun (juurikasvuni on hirveä, en todellakaan olisi voinut mennä tilaisuuteen ilman uusia raitoja) yhteiseksi hinnaksi olisi tullut niin monta mansikkaa että päätin viisaasti jäädä kotiin esseetä kirjoittamaan. Olen jo sitä paitsi vuoden ajan säästänyt ensi kesän übermatkaa varten joten tämä olisi sotinut periaatteitakin vastaan. Myöskin, olen tällä hetkellä hiilari- ja sokerilakossa joten tuskin olisin voinut edes nauttia menuun antimia, ja ilman alkoholia ei moisia tapahtumia moisessa jock-seurassa kestä! Olenhan kuitenkin vääriin ympyröihin eksynyt humanisti! (...Ja silti oon vähän kade niille jotka sinne pääsi!)

Kannatti käydä kirpparilla!

Maksoin n. 10e, kurssista riippuen. YEAH!

Miksi Kiinalaiset on niin kauniita?

Kuvat otin tänä iltana yliopistomme China Societyn Variety Show'sta. Laatu ei kovin hyvä ole kun kaukana istuimme. Koulussamme on suuri kiinalaisyhteisö ja he ovat niin niin laitettuja ja tyylikkäitä aina että hävettää ittiä ihan. Mutta mikäs siinä ollessa, kauniit mustat hiukset ja nappisilmät, ja yleensä siro vartalo. Kelpaa katella ;) Ja hitto soikoon kelpais ollakin! Mutta ei, pakko olla tällänen pitkä, leveäharteinen harmaaverikkö arjalainen lättänäjalka. Pah! Itse show'ta oli hauska katsella vaikka kielenä olikin Kanttonin kiina. Kyseessä oli nuorten itse alusta lähtien tuotettu ja esitetty suuri show joka näytelmän tarinan ohessa sisälsi kaikenelaista taikatempuista musisointiin ja tanssiin. Valitettavasti mun piti lähteä ennen loppua jolloin olisimme saaneet nauttia vielä fashion show'stakin! Itse eri taidonnäytteet oli hyvää laatua mutta koko homman yhteenpano muototoi David Lynchmaiseksi absurdiksi hassutteluksi - milloin lakkasi valot toimimasta ja milloin näyttelijäparoilta kesti ikuisiis siirtää lavasteita. No jaa, nautin silti esityksestä sillä tiedän miten hankalaa koko homman veto on varmasti ollut. Eikä sitä haudanvakavasti saakaan ottaa.

Hiirimiehistä

Tänään tuli kotiin uusin 'hankintani', eli Pulizer-voittajateos, Art Spiegelmanin MAUS. Kyseessä on täysin tositapahtumiin perustuva sarjakuvakertomus Spiegelmanin isästä joka selviytyi Auschwitzin keskitysleiriltä. Kokoelma on eräs maailman kuuluisimpia holokaustikertomuksia.

Itse teos on taitavasti ja mielenkiintoisesti rakennettu ja kerrottu. Kuten ylläolevasta kansikuvasta saattaa havaita, eri 'ihmisrodut' on piirretty eri eläimiksi; juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja, puolalaiset sikoja, ranskalaiset sammakkoja ja jenkit koiria ja muunkinlaista symboliikkaa on havaittavissa jatkuvalla syötöllä. Tarina alkaa keskushenkilö Vladek Spiegelmanin myöhäisnuoruudesta ja käsittää vuosikausien pakoilua mm. ghetoissa, keskitysleirille 'joudutaan' vasta vhän yli kirjan fyysisen keskivälin. Välillä hypätään takaisin nykyaikaan (no, jonnekin 1970-luvulle päin) jossa Art haastattelee isäänsä projektiaan varten sekä mietiskelee elämää(nsä).



En kyllä tiedä mitä muuta haluan tai edes pystyn sanomaan Mausista... Teos jotenkin turrutti minut kun sen ensi kertaa luin viime kuussa. Olen kyllä kansanmurhista tiennyt koko elämäni ajan ja niistä lukenutkin opintojani varten pääasiallisesti... Silti, sarjakuva on kyllä tässä mielessä voimakkain ilmaisumuoto visuaalisuutensa ansiosta. Mutta ei ne kuvat, vaan todellisuus... Tässä on kyseessä niin monta eri asiaa mitä on vaikea käsitellä; ihmisen pahuus vieraita kohtaan, ihmisen pahuus omia kohtaan, massakäyttäytyminen, nationalismi ja natsismi... viha, aivopesu.. hyvä ja paha. Kuinka jatkuvaa tämä prosessi on, nykyäänkin, vain eri mittakaavoissa. Jos niinkään.

Näitä asioita ei tietenkään tee koskaan mieli ajatella, ainakaan mikäki eläminen rajoittuu turvalliseen hyvinvointivaltioon, silloin siihen ei välttämättä tule edes aihetta. Mutta todellisuus on se että pahuutta on olemassa, ja minusta on hienoa että Spiegelman on saattanut isänsä uskomattoman tarinan julkisuuteen meitä muistuttamaan menneistä, ja ihmisen muuttumattomasta luonnosta. Suosittelen kaikille, ja toivoisin peräti tätä pakolliseksi luettavaksi vaikkapa lukioiden historiankursseille.

Karhuista

No enkä jaksa mittään laukkupoustausta tehä - vielä. Tässä kuitenkin pari kuvaa vähäpätöisistä löydöistä; korvakoruja lähti puoleen hintaan M&Co.-liikkeestä jonka vaatteista en kyllä useimmiten välitä, ja viidyttääkseni itseäni lähti high streetiltä mukaan myös mukavan värisiä ja keväisiä kynsilakkoja! Mulla on myös lievähkö fetissi kosteusvoiteisiin, ja vaikka Bodyshopin tuotteet onkin suosikkeja ihanien tuoksujen ansiosta niin vauvoille tarkoitetut voiteet on kyllä tosi helliä iholle ja loistavia meikin poistajia. Vauvojenhoito-osastolta löytyy yleensä myös sinkkivoidetta, tai voiteita joissa on paljon sinkkiä, jota kannattaa kokeilla näppyiselle iholle, varsinkin karvojenpoiston jälkeen ne estää ällöjen näppylöiden synnyn. Mulla toimii aivan loistavasti kainaloissa, jossapa ihoni on aikas herkkää ärsyyntymään. Toinen suosittu tuote tällä osastolla on sitten vauvaöljy mutta se on enemmän poikien tuote...

Hmm, tässä aiheessa kun liikutaan, telkkarissani näkyy joku luonto-ohjelma missä joku mies muistelee sitä kun karhu kerran kimppuun hyökkäsi metsässä. Shut up, mulla on vaan viisi kanavaa. Tänlaisissa dokumenteissahan aina luodaan näyttelijöiden avulla uudestaan ne 'action kohtaukset' että ohjelmasta saisi dramaattisemman. No, tässä äijä hiukan ylinäyttelee kyllä mielestäni, tässä kun sivukorvalla kuuntelee niin ihan kuin pornoa ois päällä! Eihän se muuta kuin puussa kyyköttää koko mies (koska karhut ei osaa kiivetä perässä.. EIKU). Tämä on kyllä tuskallisempaa luin ite syvästi hengittäjien kunkun, Keira Knightleyn kattelu! .. No, kyllä häntä katella saattaa mutta että elävässä kuvassa. No thanks. VOI EI, nyt sinne tuli joku kaveri ja mies huutaa puusta; MARK, THERE'S A BEAR! MARK! Ja huohotus jatkuu. Outo karhu :D Ovela Mark. MARK! A BEAR! MARK! A BEAR! Mitä helvettiä, onko se Mark ihan kuuro? No nyt ne ampu sen. ... Tyyppi tulee alas puusta ja menee halimaan ja kiittelemään jotain koiraa! Juu, ei siinä mitään, kiitos vaan Mark ku ammuit sen karhun ja pelastit meikäläisen mut kyllä tämä koira tässä on ehana! Eeehana pikku koiruskainen ^__^

Joo tämä dokkari kertoo ilmeisesti tästä koirasta. Mitä helvettiä se muka teki? Ois ehkä pitäny kattoo kunnolla. Raukka Mark ei saa mitään kiitosta karhunkaadosta. Karhut on kyllä pelottavia. Oon maalla varttunut ja siellä oli aina takaraivossa pelko kun metsissä leikittiin että karhu tulee ja syö. Joskus näen vielä painajaisiakin karhuista. Kerran käytiin Ranuan Eläinpuistossa ja siellä karhuaitauksen yllä sillalla kun karhuja katseltiin niin se emäkarhu jäi tuijottamaan meidän äitiä suoraan silmiin noin viideksi minuutiksi. Sitten lähdettiin peloissamme pois. Voikohan karhut oppia oleen pelkäämättä ihmistä, niin kuin ne Intian tiikerit? Jos ne karhut pääsis ulos sieltä aitauksista niin siitä sais kyllä kunnon reality-shown. Hittolainen kun mua on aina niin kiinnostanut eläinten käyttäytyminen (hevosten käyttäytymiseen olen syvällistynytkin), jostain syystä en koskaan tajunnut että siitä voisi ammatinkin opiskella. Historia ja politiikka vei mennessään yläasteella. Perkele! No katellaanpa tässä kuvia jostain nätistä ja pöljästä jookosta? :)